


Meidän pihassa kasvaa yksi tärkeä ja lisäksi jotakin toisarvoista. Se YKSI on omenapuu, jonka saimme ystäviltämme kuusi vuotta sitten. Se on hyvin keskeisellä paikalla pihallamme ja tykkään siitä valtavasti. Se on kasvanut vauhdilla pienestä rääpäleestä isoksi puuksi. Puutarhuri sanoi kyllä, ettei saisi antaa kasvaa. Mutta enpä ole vielä keksinyt, miten estetään puuta kasvamasta!
Mutta se ei kuki. Joka kesä odotan ja petyn. Sanokaapa puutarhaihmiset, odotanko taas turhaan? Yläkuvassa on puuni lehdet eilen kuvattuna.
Ja joo, emme asu 1. kasvuvyöhykkeellä, emmekä toisella, emmekä....
Pidän pienenä ihmeenä ja suurena ilon aiheena sitä, että puu on edelleen hengissä. Näillä leveyksillä ja näillä puutarhurin taidoilla. Mutta kukat ois kyllä ihanat!