skip to main |
skip to sidebar

Tälle viikolle olisi paljon tehtävää. Olisi siis päästävä tästä "iloisen" perhetapahtuman aiheuttamasta lamaannuksesta ja tartuttava hommiin.
Pitäisi ainakin:
siivota
leipoa
tehdä joulukortit (osa on jo onneksi valmiina)
hankkia muutama lahja (kyyti niille lähtee viikonloppuna)
paketoida.
Yksi tärkeimmistä lahjoista on onneksi hankittu. Eräät saavat lämmintä ylle.
Eilinen eläinlääkärikäynti laittoi elämämme sekaisin. Koiramme saa pentuja! Eikä meillä ollut siitä aavistustakaan. Eikä liioin isästä.
Melkein 30 vuotta olen elänyt narttukoiran kanssa, ja nyt se vahinko sitten tapahtui. Yritämme sopeutua ajatukseen, että kohta täällä vilistää nelijalkaisten lauma. Joululomasuunnitelmatkin menivät uusiksi.
Huh!

Pienimmällä oli eilen suuri päivä.
Hän seisoi ensimmäistä kertaa pitkän aikaa ihan itse. Hän myös otti ensimmäiset pari-kolme askelta ilman tukea. Ja illalla ennen nukkumaan menoa hän lähti kävelemään taaperokärryn kanssa ympäri taloa.
Huomenna hän täyttää 11 kuukautta.
Kahden nuorimman kanssa vietetään kiireetöntä lauantaita.
Sitä toivottelen myös sinulle!
Ajattelin pyytää viikonloppuvieraita ennen joulua. Mutta hupsis, eihän niitä viikonloppuja enää kovin montaa olekaan ja jokaiselle on jo jotain ohjelmaa!
Kortit pitäisi tehdä ja lahjojakin pohtia. Tykkään joulusta ja joulutunnelmasta. Kynttilöistä ja joulumusiikista. Mutta ahdistun lahjavuoresta, joka meillekin joka joulu tulee. En tahtoisi yhtään lisää leluja ja krääsää tähän taloon. Toivottavasti lasten paketit ovat täynnä hyötylahjoja (toivoo äiti, ei ehkä lapset).
Sen verran olen joulua ajatellut, että ompelin tyttärelle joulumekon. Kinastelevat nyt, kumpi saa käyttää, sillä sopii molemmille. Kankaana on tietysti vanha verho. Tämä oli oikeastaan harjoitusversio tilaustyöstä, josta tulee melkein tällainen, mutta ei aivan kuitenkaan.
Aamulla oli -20 astetta pakkasta! Hrrr.
pitäisi.
Pitäisi lyhentää, kaventaa, katkaista mekko hameeksi, ommella tunika tai oikeastaan kaksi.
Tahtoisin ommella vaikka mitä muutakin. Kaavalehdet koukuttavat.
Mutta mepä mennäänkin ihanille synttäreille ja hommat siirtyvät taas huomiselle. Ei se mitään, ehtiihän tuota.
Virkkuuksista,
tyttösistä,
kukkasista.
Niistä on tämä päivä tehty.

Jatketaan marraskuuta väriteemalla. Kaikki varmaan jo tietävätkin, että tykkään vihreästä. Eniten keväisen raikkaasta vaalean vihreästä.
Nyt kuitenkin tahtoisin katsoa ikkunasta valkoista enkä vihreää. Vuosi sitten täällä oli ollut jo kuukauden täysi talvi. Nyt lumet ovat taas sulaneet ja on niin mahdottoman pimeää. Tänään sentään aurinko paistaa.
Kestettyäni jälleen yhden hammaslääkärireissun palkitsin itseni kirpparikäynnillä. Mukaan lähtivät helmet. Vihreät tietenkin.
Olkoon tämä marraskuun ensimmäinen päivä omistettu roosalle ja helmiäisen hohteelle Ilsen innoittamana.
Tällaista taivasta katselimme toissa viikolla.
(Mihin aika hurahtaa? Ensin kirjoitin viime viikolla!)
ps. kuvaa EI ole käsitelty!