skip to main |
skip to sidebar
Sain Ilseltä ihanan muffinssipalkinnon. Kiitos!
Minähän en osaa herkuista kieltäytyä, joten on pakko palata takaisin, ainakin hetkeksi. Täällä on siis kaikki hyvin, vaikka hiljaista onkin ollut.
Palkinnon myötä vastailen muutamaan kysymykseen.
1. Lempivärini on vihreä. (Jos joku ei sitä vielä tiennyt.)
2. Lempieläin on tietysti koira. Pakko olla, jos niitä kaksi täällä pyörii, sotkee ja hajottaa milloin mitäkin ja silti niistä niin tykkää.
3. Onnennumeroni olkoon vaikka 18.
4. Alkoholiton lempijuomani on kahvi, vaikka välillä aina yritänkin väittää itselleni ja mahalleni jotain muuta.
5. FB vai Twitter? FB, koska tuosta toisesta en tiedä mitään.
6. Pidän tästä vihdoin ja viimein tulleesta talvesta. Tänään on saanut jo kolata ja lapset ovat laskeneet mäkeä ja potkutelleet potkurilla. Kyllä tätä onkin odotettu! Syksy on ollut niin pitkä, pimeä ja märkä, että hyi olkoon. Toivottavasti tämä talvi on pysyvä. Pidän myös uudesta jutusta, jota opiskelen. Olen ihan innoissani ja toivon, että se kantaisi minut ihan uusille urille.
7. Lahjojen antaminen vai saaminen? Ehdottomasti antaminen. Etenkin niiden itsetehtyjen.
8. Lempimuoto taitaa olla ympyrä, pallo, rinkula.
9. Lempipäiväni on torstai. Ennen se oli hyvien ohjelmien päivä ja salainen karkkipäivä. Nykyisin siitä alkaa viikonloppuni.
10. Lempikukkiani taitavat olla jättilaukka ja pioni, koska molempia yritän sitkeästi saada näillä leveyksillä kasvamaan. Ja näillä puutarhurintaidoilla. Hah!
Edellisen postauksen tehtailu päättyi ja esikoinen vietti lauantaipäivän kirppiskauppiaana. Myytävänä oli itse tehtyä ja vanhaa. Tavoite tuli koleasta säästä huolimatta täytetyksi ja ratsastustuntirahat polttelevat taskussa. Itse tienattuna rahan käyttäminen tuntuu varmasti ansaitulta.
Mitä tekee äiti, kun tytär on tienaamassa? Kiertää tietysti kirpparia ja tuhlaa. Tai oikeastaan säästää. Nytkin löytyi uudenveroinen ulkoilupuku vain murto-osalla kaupan hinnoista. Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun maltoin odottaa ja etsiä, enkä ostanut kaupasta satasen pukua. (Eikä ois kyllä ollut varaakaan.) Hykertelen koko viikonlopun tyytyväisenä hyvästä löydöstä. Edellisen viikonlopun hykertely olikin jo hiipumaan päin, sillä yhtä hyviä löytöjä tein silloinkin. Ihana kevyesti topattu takki ja käyttämättömät farkut, yhteensä 14 euroa. Ei paha.
Lauantaina ruokakaupan kassa ihasteli kenkiäni ja kysyi, mistä noita saa. Vastasin, etten kyllä tiedä, sillä olen nämä kirpparilta neljällä eurolla ostanut. Häntä harmitti kovasti, mutta totesi, että kirpparilta tekee tosi hyviä löytöjä. Siinä ostoksia kassiin pakatessani mietin ylläni olevia vaatteita ja hups, alusvaatteita lukuunottamatta kaikki oli kirppiskamaa! Käsilaukkua myöten. Meinasin jo aukaista suuni ja julistaa asian kassalle, mutta enpä sitten viitsinytkään. Tiedän, että kaikki ei tätä ymmärrä, mutta minusta ei mitään järkeä ostaa kalliilla kaupasta, kun saman voi löytää halvalla kirpparilta. Siitä tulee myös hirmuisen hyvä mieli, kun kierrättää ja säästää. Ja muistaa olla kriittinen ja ostaa vain tarpeeseen ja hyvälaatuista. Suosittelen!
Pitkä matka ollaan samaa tietä kuljettu.
Kauan on siitä ensimmäisestä hitaasta, jota maakunnan mestassa ujostellen tanssittiin.
Kauan on siitä, kun yhdessä lähdettiin kotikylältä maailmalle.
Matka jatkukoon...
Sain Ilseltä ihanan muffinssipalkinnon. Kiitos ja kumarrus! Herkut maistuvat aina.
Palkintoon kuului vastata kolmeen kysymykseen.
Lempivärini on vihreä. Se on ollut jo vuosikausia. Jostain syystä silmäni hakeutuvat ja käteni tarttuvat aina siihen vihreään vaihtoehtoon. Eikä sillä sävyllä ole niin väliä, kunhan on vihreää, vaikka paras onkin keväisen vaalea sävy. Olenpa kuullut jonkun kuvailevan toiselle väriä, että se on se _ _ _ _ _n vihreä!
Lempiruokani on mikä tahansa jonkun toisen laittama ruoka. Olen siis kaikkiruokainen ja nautin, jos saan istua valmiiseen pöytään.
Juuri nyt haluaisin matkustaa sinne, minne liput on jo ostettu ja hotelli varattu. Sinne, minne kaikki tiet vievät. Vielä pitäisi malttaa odottaa.
Kesällä käsiini osui äidin mysteerikaapista keskeneräinen virkkuu. Pienen tutkiskelun ja muistelemisen jälkeen se osoittautui kymmenen vuotta sitten esikoisellemme aloitetuksi neuletakiksi, joka oli jäänyt puolitiehen. Koskapa olin kaapilla juurikin etsimässä jotain pientä käsityöpuuhastelua, nappasin tuon tekeleen matkaani ja virkkailin sen pikkuhiljaa valmiiksi. Hihat tein suosiolla pylväillä, sillä en olisi ikinä saanut valmista tuolla pitsikuviolla.
Nyt se on valmis ja mahtuu juuri ja juuri pienimmän päälle. Onneksi on noita tyttöjä! Ehkä seuraavaksi kurkistan omaan mysteerivaatehuoneeseen. Montakohan keskeneräistä työtä sieltä löytyy?!
Tässäpä lohdutuksen sana kaikille, jotka väittävät, etteivät saa pidettyä huonekasveja hengissä. Unohda kastelu, niin varmasti pysyvät hengissä!
Mehän reissasimme koko kesän ja pisimmät reissut kestivät kaksi ja puoli viikkoa. KUKAAN ei käynyt sillä aikana kastelemassa kukkia. Silti ihan jokainen rehu oli hengissä, kun palasimme. Anopinkieli vielä kiitteli unohtamista kukkimalla kotiin palattuamme. En edes tiennyt, että tuo kasvi kukkii. Ja juuri se oli viettänyt kesän talon paahteisimmalla ikkunalla.
Siis muista tämä. Reissuun voi huoletta lähteä ilman, että täytyisi miettiä, ketä kehtaa pyytää kukkien kastelijaksi. Jos jotakuta pyydät, hän käy varalta kastelemassa joka päivä, etteivät kukat vaan kuole. Kotiin palattuasi kukat ovat kokeneet hukkumiskuolon, joten älä pyydä ketään. Kyllä ne pärjäävät.
Asuntomessujen Top 3
Susanna Vento
Kirsi Valanti
Iiris Pentikäinen
Kesäkuu ja heinäkuu. Siis kesä. Oli ihana ja lämmin. Reissattiin siellä ja täällä. Välilla ees sun taas. Tavattiin monia ja koettiin kaikenlaista.
Eilen illalla oli jo tuulessa syksyinen henkäys. Nyt asetutaan aloillemme, kotiin. Hieman jo ajateltiin sitä k:lla alkavaa sanaa, jota ei tyttöjen kuullen saa vielä mainita. Elokuu. Arki.
Esikoisemme, ukkosen lapsi, täytti tänään 11 vuotta. Tänään ei jyrissyt, mutta katsotaan, kuinka käy ensi viikolla, kun juhlimme häntä kotipuolessa.
Bloggaamisestani ei näytä nyt tulevan mitään. On niin kovasti kaikkea kiirettä (esim. pikku remppaa) ettei kameraan muista eikä ehdi tarttua. Ja ensi viikolla lähdetään taas reissuun. Ehkä kuitenkin palaan vielä.
Hyvää kesän jatkoa!
