skip to main |
skip to sidebar
Kesällä käsiini osui äidin mysteerikaapista keskeneräinen virkkuu. Pienen tutkiskelun ja muistelemisen jälkeen se osoittautui kymmenen vuotta sitten esikoisellemme aloitetuksi neuletakiksi, joka oli jäänyt puolitiehen. Koskapa olin kaapilla juurikin etsimässä jotain pientä käsityöpuuhastelua, nappasin tuon tekeleen matkaani ja virkkailin sen pikkuhiljaa valmiiksi. Hihat tein suosiolla pylväillä, sillä en olisi ikinä saanut valmista tuolla pitsikuviolla.
Nyt se on valmis ja mahtuu juuri ja juuri pienimmän päälle. Onneksi on noita tyttöjä! Ehkä seuraavaksi kurkistan omaan mysteerivaatehuoneeseen. Montakohan keskeneräistä työtä sieltä löytyy?!
Tässäpä lohdutuksen sana kaikille, jotka väittävät, etteivät saa pidettyä huonekasveja hengissä. Unohda kastelu, niin varmasti pysyvät hengissä!
Mehän reissasimme koko kesän ja pisimmät reissut kestivät kaksi ja puoli viikkoa. KUKAAN ei käynyt sillä aikana kastelemassa kukkia. Silti ihan jokainen rehu oli hengissä, kun palasimme. Anopinkieli vielä kiitteli unohtamista kukkimalla kotiin palattuamme. En edes tiennyt, että tuo kasvi kukkii. Ja juuri se oli viettänyt kesän talon paahteisimmalla ikkunalla.
Siis muista tämä. Reissuun voi huoletta lähteä ilman, että täytyisi miettiä, ketä kehtaa pyytää kukkien kastelijaksi. Jos jotakuta pyydät, hän käy varalta kastelemassa joka päivä, etteivät kukat vaan kuole. Kotiin palattuasi kukat ovat kokeneet hukkumiskuolon, joten älä pyydä ketään. Kyllä ne pärjäävät.
Asuntomessujen Top 3

Susanna Vento

Kirsi Valanti

Iiris Pentikäinen
Kesäkuu ja heinäkuu. Siis kesä. Oli ihana ja lämmin. Reissattiin siellä ja täällä. Välilla ees sun taas. Tavattiin monia ja koettiin kaikenlaista.
Eilen illalla oli jo tuulessa syksyinen henkäys. Nyt asetutaan aloillemme, kotiin. Hieman jo ajateltiin sitä k:lla alkavaa sanaa, jota ei tyttöjen kuullen saa vielä mainita. Elokuu. Arki.