pakkasaamuna

Kun pienin nukahti, lähdin ulos haistelemaan pakkasyön jälkeistä ilmaa. Eilen en tainnutkaan käydä postilaatikkoa pidemmällä. Meni muka sekin päivä, ettei ehtinyt muualle. Mihin se oikeastaan meni? En tiedä. Ikuisen kiireen keskelle. Minä olen aina kotona, kun taas muu väki tulee ja menee ja kiire tarttuu minuunkin...

Tekisi mieli jarruttaa.

pitkästä aikaa

- tein rieskaa (kiitos täti jauhoista ja äiti opista).
Ei tullut malliyksilöitä, mutta maistui silti.

- pakastimessamme on puolukoita (kiitos isä kun poimit).
Syömme talven puolukkapiimäpiirakkaa, sillä muussa muodossa ei tahdo puolukat kelvata.

-lapsi muovaili. Teki kokonaisen leikkikentän.

niin vähän, niin paljon

Täällä tapahtuu paljon, mutta ei kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Sitä tämän perheen arkea, kamera kassin pohjalla unohduksissa. Ihana kun on viikonloppu.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa sinullekin!

antaa tulla vaan

Luin lööpistä, että tulevasta talvesta on tulossa kylmin tuhanteen vuoteen. Tervetuloa vaan, sillä tästä talosta ei polttopuut lopu, vaikka lämmittäisin ympäri vuorokauden! Sen verran iso kasa halkoja saapui eilen pihaamme. Liiteri on jo täpötäysi ja vielä olisi melkoinen läjä pinottavaa.

Puutöissä mukana ollut koira sen sijaan ei saanut lupaa tulla sisälle. Toistaiseksi.

liivi

Eiliselle päivälle minulla oli yksi tavoite. Pitäisi saada valmiiksi pienimmän liivi, sillä nyt olisi sen käytölle sopivat kelit. Se olikin sitten ainut homma, joka tuli kunnolla tehtyä, muuten oli varsin vetelä päivä. Kotiäiti saanee välillä vetelehtiä, eikö?

Tänään on harmaata, pimeää ja sataa vettä. Taidan sytyttää kynttilät.

tilannekatsaus

Hän seisoo nykyisin yli puolet valveillaoloajastaan. Suosituin paikka on olohuoneen erkkeri-ikkuna, josta näkee tielle. Siinä voi katsella vaikka kuinka kauan. Kun ei enää jaksa, alkaa ääni muuttua vaativammaksi. Jos kukaan ei tule auttamaan, hän heittäytyy pyllylleen. Jos hyvin käy, pysyy istuallaan, jos huonosti käy, lentää selälleen. Alastulossa on siis vielä opittavaa. Isommilta kuhmuilta on toistaiseksi kuitenkin vältytty.

Hän on viettänyt neljä yötä ilman yösyöntejä. Ei omastaan, vaan äidin tahdosta. Viime yönä ei herännyt kertaakaan. Äiti toivoo, että näin hyvin nukuttaisiin jatkossakin.

Hän on viettänyt paljon aikaa koiran kanssa. Ehkä siksi hänkin murisee. Koira ei siis murise vihoissaan vaan leikkiessään. Koiran leluilla ja koiran kanssa on kiva leikkiä...ja murista yhdessä.

Hänellä on nyt oma passi. Niinköhän hänet tunnistaa passikuvasta vielä viiden vuoden kuluttua! Kuukauden kuluttua ollaan jossain tuolla kartalla, ei kuitenkaan kotona.

Akseli ja Elina

Vietimme mukavan saunaillan pihasaunalla. On oma tunnelmansa, kun mökkiä joutuu lämmittämään ja sytyttämään kynttilät. Siinä on sitä jotain... tulen loimutusta, kynttilän tuoksua, villasukkia, kaminalla keitetyt kahvit... sitä parasta.

Kun lapset hiljenivät nukkumaan, katsoimme miehen kanssa palan Suomen historiaa, eli Täällä pohjantähden alla -elokuvan. Sen vaikuttavuudesta kertoo jotain se, että minä jaksoin haukottelematta ja kertaakaan nukahtamatta istua kolme tuntia aloillani. Koskettavaa, kauhistuttavaa, julmaa... menin nukkumaan pala kurkussa. Suomen historiassa on synkkä kohtansa.

valkaisu, osa 2

Tällä viikolla tärkein aikaansaannos, jos nuhanenien niistämistä ei lasketa, on ollut yläkertaan siirtynyt kattojenvalkaisuprojekti. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi heppatytön huone. Ja ah, miten valoisaa taas tuli! Nyt pitäisi sitten HETI saada loputkin huoneet käsiteltyä...

Kukahan siivoaisi kaaoksen kaikista muista huoneista, niin minä muutan siksi aikaa heppatytön huoneeseen?

tänään

kaunis ruska,
maalarinhaalarit ja pensseli,
omenapiirakkaa,
pieni nuhanenä.

naisväen käsityöt

Syksyn tullen tekee aina mieli aloittaa joku neulomistyö, jota tehdä iltaisin telkkarin ääressä. Siitä seuraa ketjureaktio, sillä mitä äiti edellä, sitä tyttäret perässä.

Minulla on puikoissa liivi pienimmälle. Ystävältä lainaksi saatujen sini-vihreiden bodyjen seuraksi pitäisi saada jotain tyttömäistä. Ekaluokkalainen virkkaa kaulahuivia. Kiinteät silmukat onnistuvat hyvin ja näyttävät siltä niin kuin niiden pitääkin näyttää. Nelosluokkalainen neuloo villasukkia. Ensimmäisten tekemisestä onkin kulunut jo pari vuotta.

Pienin yrittää saada puikoista ja langoista kiinni. Mies yrittää mahduttaa itsensä sohvalle.

ja voittaja on...

Lissu!

Suoritimme arvonnan monen muun hyväksi havaitsemalla tyylillä, eli ensimmäinen suuhun menevä arpalipuke voittaa. Pieni suoritti urhoollisesti tehtävän räkä ja kyynel poskella. Virallisena valvojana ja valokuvaajana toimin minä.

Kiitos kaikille osallistumisesta ja uusille lukijoille tervetuloa!

Laitatko Lissu yhteystietosi sähköpostiini fiiala@luukku.com, niin laitan paketin tulemaan.

Ei tässä muuta, kuin että flunssa iski pienimpäänkin. Nuhaisesta olosta huolimatta seisomaan täytyy hänen päästä. Osaisipa tulla vielä alaskin...

Niin ja huomenna arvotaan...

yksinkertaista

Silmiini osui heti kirjaston kynnyksellä uutuuskirjahyllystä Yoshiko Tsukiorin uusin suomennettu kirja Puserot ja mekot. Kiitos taas kirjaston tädit! Minulla on tekijän toinen kirja Ihanat mekot ja tunikat, jonka kanssa samoilla yksinkertaisilla linjoilla tämäkin pysyttelee. Taitaa saada kirppisverho seuraavaksi kyytiä.

Kirjaa ihastellessa söin kotiäidin välipalaa,eli itsetehtyä viiliä myslin kera. Tekeeköhän kukaan muu enää nykypäivänä viiliä? Se on kyllä paljon parempaa, kuin se kaupan versio, josta lusikallisen omaani nipistän. Yksinkertaista. Suosittelen sekä kirjaa että viiliä.

ps. Ehdit vielä mukaan arvontaan.

loputon päivä

Olo ei parantunut. Alavire on jatkunut koko päivän. Juuri tälle päivälle sattui miehen töihin liittyvä yöreissu, joten olen ollut yksin kolmen tyttären kanssa koko päivän ja tulen olemaan huomiseen iltapäivään saakka. Olen vain haaveillut tilkkupeiton alle käpertymisestä. Onneksi tämä loputtomalta tuntunut päivä alkaakin kohta olla loppu.

Ulkona näytti olevan tänään aurinkoinen sää.

alakuloa

Taisin pari päivää sitten jollekin kehaista, että ollaan oltu tosi terveenä pitkän aikaa. No, eilen illalla sitten rupesi minulla ja esikoisella kurkussa tuntumaan ja räkä vuotamaan. Ei pitäisi mennä kehuskelemaan.

Päivä onkin kulunut niiskutellessa ja nuokkuessa. Eikä se aurinkokaan kuullut toiveitani, vaan on ollut pilvessä koko päivän. Yritin myös noudattaa Ilsen freshiysvinkkejä, mutta eivätpä tainneet tällä kertaa auttaa.

Jospa huomenna parempi olo, mieli ja auringonpaiste.

kiitos aurinko

kun tulit tuomaan kesäisen tuulahduksen syksyn keskelle.

Ja kiitos, kun kaiken paljastavilla säteilläsi sait minut pesemään ikkunat. Nyt voitkin sitten paistaa monta päivää. Jooko?

ps. Vielä on aikaa osallistua arvontaan.

trapetsitaiteilija

Meillä on pieni sirkustyttö, joka oppi viikonloppuna nousemaan polvilleen ja tänään nousi jo jaloilleen. Tosin asento on vielä etukumara. Jokohan huomenna noustaan seisomaan. Kaikki tapahtuu nyt kovin vauhdikkaasti.

Huh! Mamma ei pysy perässä...

ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Kiitos J, M, J & V