Kauniiden ja joutilaiden kesäpäivien ehkä tärkein asia on ollut pärinä, jonka pienimmäinen on oppinut. Meillä siis keskustellaan pärisemällä niin, että sylki lentää (ja pöpöt myös)! Kun kerran pieni puhuu päristen, niin totta kai siihen pitää samalla tavalla vastata. Eikö?
Eilen vietin kaikki mahdolliset hetket ulkona, kun oli niin kaunis ilma. Vähän haravointia ja pihan siivousta, kahvit portailla ja aloitin jopa kirjan lukemisen. (Olen siis erittäin huono romaanien lukija, joten saapa nähdä, saanko tätä koskaan luettua loppuun.)
Tänään onkin viileämpi sää, kun tuulee kovasti. Siinäkö se kesä meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti