kolmen viikon sunnuntai

Huokaisen. Viimeiset kolme viikkoa on tuntunut ihan sunnuntailta. Joka päivä. Loma oli tapahtumarikas ja mukava. Kiitos kaikille kyläilijöille! Tuli kerrankin oltua kotona koko loma. Hädin tuskin kaupassa piipahdin.

Nyt tuntuu ihanalta, kun arki pyörähti käyntiin ja elämään tulee taas jokin rytmi. Kelloonkin on välillä vilkaistava. Arki alkoi kunnon lumipyryllä, joten heti ensimmäinen lähtö piti tehdä hiki hatussa.

Valoa ja kevättä kohti ollaan menossa!

syömään!

Ensimmäiset ruokamaistiaiset kiinteää on maisteltu. Hyvin tuntui maistuvan ja sotkevan. Joukosta erottuu ahmatit ja oman vuoron odottajat. (Etelään tiedoksi, että Ruskalle ruoka maistuu!)

Olen ottanut pentujen painia videolle ja tahtoisin sitä teille näyttää. Mutta kun en osaa. Eikä kuvatkaan onnistu. Grrrrr!

mikälie päivä

Olen ihan sekaisin näissä päivissä. Tänään on ollut ihan sunnuntaiolo. Mutta sehän taitaakin olla perjantai. Siis arkipäivä! Maanantaina palataan taas arkeen, joten eiköhän sitten pysy paremmin päivien perässä.

Kävin jo toistamiseen tällä viikolla ystävän luona ostoksilla! Kierrätys se on joka kannattaa. Tämän ystävän kaapeista löytyi tyttöjen kirjahyllyyn klassikoita sekä pienelle kunnnon talvikengät ja vaippavarustusta. Kiitos taas. Eipä tarvinnut taaskaan lähteä kauppaan. (En siis ole yhtään shoppailijatyyppiä!)

* * *

lämmintä

Muistatteko, kun lomareissulle lähtiessäni varasin käsityön mukaan? Reissussa pääsin hommassa vähän alulle, mutta sen jälkeen se eteni hyvin hitaasti. Liian monta lankakerää ja apulaista! Värit alkoivat kyllästyttää ja koko epäilyttää, mutta sinnillä tein sen viimein loppuun. No, mahtuu vielä päälle ja onneksi malli on vähän tyttömäinen.

Itsekin sain villatakkivarastooni huiman täydennyksen. Kätevää käydä vaateostoksilla ystävän luona! Kiitos!

Ensimmäiset naulat on uusituille seinille isketty. Ryijy vaihtoi paikkaa lähemmäksi Kirsikkapuuta. Sopivat kavereiksi toisilleen.

Olen huomannut, että koiranpennun valokuvaaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin pikkulapsen. Varsinkin tällä valolla ja mustaa pentua! Ei onnistu, ei. Ainakaan näillä taidoilla. Harmittaa yhtä paljon kuin vuosi sitten, kun yritin kuvata joulunlasta siinä ikinä onnistumatta.

Pentulaatikossa on otettu ensimmäiset painierät. Ja reviiri on levinnyt koko huoneeseen, joka on saanut sanomalehtivuorauksen ja portin ovelle.

kartanolle

Siivottiin joulu ja joulukuusi kartanolle. Alkoi jo ahdistaa koko variseva kuusi. Nyt on taas tilaa hengittää.

Joulukuu oli hektinen ja mieleenpainuva. Koiranpennut pitivät meidät kotona, joten meillä on käynyt paljon vieraita. (Pikaisen laskutoimituksen jälkeen sain noin 30 henkeä.) Koiran odotus, synnytys ja pennuista huolehtiminen on ollut ympärivuorokautista seuraamista, huolta ja iloa, stressiä, paljon harmaita hiuksia, naurua ja itkuakin. Mutta päälimmäisenä on kuitenkin ilo uudesta elämästä ja suloisista tuhisijoista.

Nyt lähdetään "puhtaalta pöydältä" hitaampaan tammikuuhun. Se lienee toiveajattelua, kun pennut alkavat liikkua entistä enemmän. Mutta yritän kuitenkin hidastaa, kaikesta muusta.

sukat makkaralla

Aloitettiin uusi vuosi ihastelemalla pentujen makkaralla olevia sukkia ja juhlimalla vielä kerran yksivuotiasta. Kakku oli ihanaa (kiitos vaan Ilse), eikä kestänyt kauan kun se oli syöty viiteentoista suuhun. Pennut ovat saaneet sylihoitoa ja niillä näyttäisi nyt olevan kaikki hyvin.

Mennyt vuosi on ollut meillä iltatähden vuosi. Hän on täyttänyt koko perheen ja varsinkin minun elämäni täysin. Olen nauttinut valtavasti kotona olemisesta ja kasvun ihmeestä. Vuosi on mennyt mahdottoman nopeasti, liiankin nopeasti. Onneksi saan edelleen jatkaa kotiäidin roolissa tänäkin vuonna.

Tein yhden uudenvuodenlupauksen. Tärkeän sellaisen.