Aamulla kymmenen astetta pakkasta. Tulet leivinuuniin. Ruokana uunissa paistettua pizzaa. Pullataikina nousemassa.
Seuraavana aamuna kylki on lämmin nojailla ja talossa tarkenee.
Paras kaverini. En suostu enää koskaan elämään ilman leivinuunia.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnekas olet!uunin emäntä.Kateeksi käy ja tuo pakkanen sitä kyllä jo täälläkin.Pullaa ei paistu meillä vaan leivät tuoksuvat paistuen vielä hetken uunissani kohta juodaan glögiä(poika toivoi) ja ollaan hetki yhdessä-Kaikki..
VastaaPoistaSinulla on hyvä kaveri:D
Kiitos vaan Maria, uuni on kyllä hyvä kaveri!
VastaaPoistaMukavaa glögihetkeä teille! Itse en ole vielä sitä kautta aloittanut, mutta ekat tortut on jo paistettu.
Maria sanoo, että olet uunin emäntä. Ja KÄTEVÄ emäntä!! Pullaa ja pitsaa tuosta noin vaan. Meilläkin on tuo, mutta enpä minä sitä osaa noin käytellä. Keskityn kaaoksen hallintaan. :)
VastaaPoista