Vietimme mukavan saunaillan pihasaunalla. On oma tunnelmansa, kun mökkiä joutuu lämmittämään ja sytyttämään kynttilät. Siinä on sitä jotain... tulen loimutusta, kynttilän tuoksua, villasukkia, kaminalla keitetyt kahvit... sitä parasta.
Kun lapset hiljenivät nukkumaan, katsoimme miehen kanssa palan Suomen historiaa, eli Täällä pohjantähden alla -elokuvan. Sen vaikuttavuudesta kertoo jotain se, että minä jaksoin haukottelematta ja kertaakaan nukahtamatta istua kolme tuntia aloillani. Koskettavaa, kauhistuttavaa, julmaa... menin nukkumaan pala kurkussa. Suomen historiassa on synkkä kohtansa.
Voi että noita pihasaunan tunnelmia... ihania! Ja se, että ylipäänsä viitsii nähdä vähän vaivaa ja alkaa lämmittää sitä ja roudata koko joukko ja kaikki tavarat ja... :)
VastaaPoistaKatsoitteko vanhan vai uuden? Minä en ole sitä uutta nähnyt mutta jotenkin epäilen. ;)
Roudausmatka ei ole pitkä, joten jos jotain jää, sen voi puolessa minuutissa hakea! Ja keikkoja voi uupumatta tehdä useampia.
VastaaPoistaKatsottiin uusi. Minusta se oli ihan ok, tosin ehkä hankala seurata, jos ei tiedä tapahtumista mitään. Harmittavasti ne kirjan ensimmäiset parisataa sivua, jotka minä olen lukenut, menivät alussa pikakelauksella! Mies katsoi kriittisemmin, hän kun osaa vanhasta vuorosanatkin ulkoa!