keskiviikko 12. tammikuuta 2011

sylitellen


Mietittiin illalla, voiko koiranpentua sylitellä liikaa? Jos voi, niin meillä on vaarassa käydä niin. Jokainen vuorollaan saa syliä, vaikkakin joukosta erottuu jo ne, jotka siitä eniten tykkäävät.

Näistä ainakin pitäisin tulla sosiaalisia yksilöitä, jos se yhtään on ihmiskontakteista kiinni. Itselle on terapeuttista seurata niiden touhuja ja sylitellä ja nuuhkia pennun tuoksua. Tiedäthän, miltä koiranpentu tuoksuu?

Eikä näistä pitäisi arkojakaan tulla, niin paljon ne kuulevat ja näkevät arkista lapsiperheen elämää, jossa välillä desibelit kohoaa ja vauhtia piisaa.

Toivotaan, että osaamme kasvattaa kunnon koirakansalaisia.

4 kommenttia:

  1. Ihana, ihana, ihana kuva!!! Olette molemmat aivan herkkuja! :)

    (Arvaa vaan kenellä meni se laite jumiin?!? Hän joka tulee pian töistä aikoi korjata.)

    VastaaPoista
  2. Ilse, kiitos vaan. Pentu on kyllä herkku, muusta en kyllä sanoisi...

    VastaaPoista
  3. Voi että !!!En osaa muuta sanoa.Olet ihana♥

    VastaaPoista
  4. JOS en liehuisi niin paljon siellà sun tààllà, hankkisin koiran tai kissan. Sylihoitoa ei koskaan ole liikaa.

    VastaaPoista