torstai 30. joulukuuta 2010

elämän ja kuoleman rajoilla



Eilen illalla jäivät maalipensselit kuivumaan ja ruoka syömättä, kun tajusimme, ettei yksi pentu syö, makaa vaan. Se meni hyvin nopeasti ihan veteläksi eikä suostunut syömään, vaikka kuinka yritimme auttaa. Eläinlääkäri totesi vaan, ettei noin pienelle ole mitään tehtävissä.

Silti emme antaneet periksi. Tarjosimme makeaa vettä ja viimein iltamyöhällä maito-kermaseosta. Siinä vaiheessa ei enää mieti, onko tästä jotain haittaa, kun toinen on jo melkein lähtenyt, ei jaksa enää päätäänkään kannatella.

Voi sitä itkun määrää. Kuinka voikaan 11 päivän ikäiseen rääpäleeseen kiintyä! Olimme ihan varmoja, ettei se enää selviä. Mutta puoli kahden aikaan yöllä se alkoi kuin ihmeen kokeneena imeä emon nisää. Ensin ihan vähän vain, mutta nyt se tuolla syö ihan kuten muutkin. Toki se on hyvin väsynyt ja heikossa kunnossa. Mutta jospa se selviäisi.

Mikä sille tuli, on täysi mysteeri. Huoh.

5 kommenttia:

  1. Hui raasua. Vilunväreet luikertelivat selkäpiitä pitkin lukiessani. Toivottavasti hän kuntoutuu ja virkistyy, mikä lie ollut.
    Oman valkoisen koirani kanssa tulin juuri trimmausajelulta. Hän on ehdottomasti parasta ja virkistävintä seuraa minulle juuri tänään. Jaksoi (nukkui) kauppakeikankin nurisematta ja otti taas iloisena vastaan. Onko mitään varauksettomampaa? No ei.

    Vuosi vaihtukoon siellä onnellisissa merkeissä ja tuokoon uusi vuosi kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  2. Eilisessä on ollut taivaalla sekaisin planeetat.Onnea pienelle kun juuri teidät hoitajikseen sai.Voimaa ja kaikkea hyvää tuleviin päiviin.
    Toivon sydämestäni paranemista pikkuiselle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pioni ja Maria!

    Pieni näyttää nyt ihan hyvältä, joten saattaapi selvitä. Melkein jo hihkaisen mutta en jaksa kuitenkaan...

    VastaaPoista
  4. Huh, olipas pelottava tarina. Onneksi pieni voi jo paremmin. Kaarnatiellä jännitetään lähipäivät teidän kanssanne, toivottavasti selvisitte säikähdyksellä. Voimia teille remontin keskelle ja vauvojen hoitoon! Täällä isäntä on innostunut vaihtamaan koiran raapimia listoja ja hiomaan oven karmeja. Mukava naputus on kuulunut pitkin päivää. Ensi viikolla tämä jo kahdeksan vuoden ajan kotinamme ollut asunto menee sitten myyntiin. Toivottavasti talo saa mukavat uudet asukkaat -ja mahdollisimman pian :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kaarnatielle, remppa alkaa olla tältä osin ohi ja pieni voi tosi hyvin. Ensi viikko taidetaan maata ketarat ojossa ja levätä!!

    Onnea teille talon myyntiin, toivotaan pikaista kauppaa. Siinä olette kuitenkin eläneet niin täysiä ja tärkeitä vuosia, että varmaan tuntuu vähän haikealta, vai? Mutta uusi alku uudessa kodissa on varmasti myös ihanaa.

    VastaaPoista