maanantai 28. helmikuuta 2011

jotain valmista



Eilisen postauksen projekti valmistunee tänään. Vaikkakin täällä niiskutellaan pienimmän kanssa.

Eilen sen sijaan valmistui pienelle villainen neule. (Joo, pakkaset lauhtui kun lämmin valmistui, näinhän se aina menee.) Lankakaupan nainen yritti kaupata keltaista tai vaaleanpunaista, eikä hän oikein ymmärtänyt minun värivalintaani. Mutta halusin ihan peruspuseron, joka sopii kaiken kanssa. Onhan se ehkä vähän tylsä. Mutta piti ottaa varman päälle, sillä edellisestä neulekonetyöstä oli jo tovi kulunut. Ei ole kasvunvaraa, mutta mahtuu juuri nyt.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

mitähän tästä tulee?



Äidin ja keskimmäisen tyttären yhteinen projekti vaikuttaa... no, aika pirtsakalta. Eikö? Kohta on valmista.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Gorgeous


Sain Ilseltä Gorgeous-palkinnon. KIITOS! Tuo sana on kyllä ihan liian hieno blogiani kuvaamaan. Mutta noita kahta kuvassa olevaa se kuvaa oikein hyvin.

Palkintoon kuului kertoa vähän bloggaushistoriasta, siispä:

1. Milloin aloitin blogisi?
Kohta tulee vuosi täyteen, kun Ilsen kanssa yhdessä aloitettiin. Hän sanoi, ettei olisi aloittanut ilman minua ja minä puolestani en olisi uskaltanut ilman häntä. Kiitos siis, Ilse.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan meidän perheen elämästä. Kotiäidin arjesta, kolmen tyttären touhuista, lemmikkien elämästä ja aina välillä myös kädentöistä. Viime aikoina elämämme on ollut koiranpentuarkea, joten se on ollut pinnalla myös täällä blogissa.

Tämä on päiväkirja ennen kaikkea itselleni, mutta myös näkymättömille lukijoille siellä kotipuolessa. (Terveisiä vaan, äiti ja muut sukulaiset ja ystävät! Tiedän, että käytte täällä, vaikkakin jälkiä jättämättä.)

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
Se, että se on minun oma, minun tarinani.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin jo pitkään seurannut muutamaa ihanaa blogia ja uskaltanut vain haaveilla omasta. Kunnes sitten otin suuren askeleen ja uskalsin aloittaa. Kiitos taas Ilse kannustuksesta!

En ole koskaan ollut päiväkirjaihminen, mutta halusin johonkin tallentaa palan omaa elämää. Lapsiperhearkea, vauva-arkea, käsitöitä, kaikkea kivaa ja minulle tärkeää. Halusin myös oppia katsomaan tätä maailmaani uusin silmin ja kuvaamaan siitä niitä parhaita paloja. Siksi.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Monesti kipuilen sen asian kanssa, ettei tämä ole sellainen kuin tahtoisin. Mutta koska tämä on minun elämääni, niin eihän se voi muuta olla!

Voisihan tässä silti jokin punainen lanka olla...

Tämän tunnustuksen ovat jo kaikki ihanat bloggaajat saaneet, joten en jaa sitä nyt eteenpäin.

Hyvää viikonlopun jatkoa!


torstai 24. helmikuuta 2011

velikullat vierailulla


Johan oli menoa, kun veljekset kävivät tapaamassa äitiä ja siskoa! Kuvissa ei ole päätä eikä häntää, tai ehkä toisessa pää, toisessa häntä, mutta siinä vauhdissa ei kamera pysynyt mukana.

Voi sitä riemua!

Silti, onneksi koko viisikko ei ole enää täällä. Muuten pitäisi hankkia isompi talo. Eikä meillä ihan pieni ole tämäkään.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

josko välillä käsitöitäkin


Käsityöminäni on ollut vähän nukuksissa viime aikoina. No, esikoinen sai toivomansa polvivillasukat. Ja televisionkatselukutimena on ollut jo vähän turhankin pitkään liivi pienimmälle. Ei taida mahtua päälle, kunhan joskus valmistuu (,jos valmistuu).

Nyt käsityöminäni puhkuu uutta intoa. Sain nimittäin viimein hankituksi neulekoneeseen sellaisen osan, joka paransi sen kaikista vioista kertaheitolla. Päässä on tuhat ideaa, mitä sillä tahtoisin tehdä. Pienin sai jo säärystimet konetta testatessani. Hänelle pitäisi neuloa myös villainen pusero (ei näytä pakkaset hellittävän, joten lämmintä tarvitaan) ja esikoiselle olen luvannut hevoskuvioiset säärystimet.

Sitten ei muuta kuin lankakauppaan. Kuka tulisi lapsenvahdiksi?

tiistai 22. helmikuuta 2011

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

hieman lämpimämpää





Pakkasta vain 17 astetta.

Pienin pääsi ulos nukkumaan.

Minä pääsin emän kanssa lenkille. (Lenkkikaverini teki tempun, jota ei ole ennen tehnyt. Loppumatkasta lähti huitelemaan yksin kotiin!! En käsitä. Ovatko ne jo niin erottamattomat, että sille tuli hätä lapsen luokse?)

Pentu opetteli ensimmäistä kertaa hihnassa kävelyä. Makupalan voimalla edettiin, ihan pihassa vain.