Sain Ilseltä Gorgeous-palkinnon. KIITOS! Tuo sana on kyllä ihan liian hieno blogiani kuvaamaan. Mutta noita kahta kuvassa olevaa se kuvaa oikein hyvin.
Palkintoon kuului kertoa vähän bloggaushistoriasta, siispä:
1. Milloin aloitin blogisi?
Kohta tulee vuosi täyteen, kun Ilsen kanssa yhdessä aloitettiin. Hän sanoi, ettei olisi aloittanut ilman minua ja minä puolestani en olisi uskaltanut ilman häntä. Kiitos siis, Ilse.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan meidän perheen elämästä. Kotiäidin arjesta, kolmen tyttären touhuista, lemmikkien elämästä ja aina välillä myös kädentöistä. Viime aikoina elämämme on ollut koiranpentuarkea, joten se on ollut pinnalla myös täällä blogissa.
Tämä on päiväkirja ennen kaikkea itselleni, mutta myös näkymättömille lukijoille siellä kotipuolessa. (Terveisiä vaan, äiti ja muut sukulaiset ja ystävät! Tiedän, että käytte täällä, vaikkakin jälkiä jättämättä.)
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?
Se, että se on minun oma, minun tarinani.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin jo pitkään seurannut muutamaa ihanaa blogia ja uskaltanut vain haaveilla omasta. Kunnes sitten otin suuren askeleen ja uskalsin aloittaa. Kiitos taas Ilse kannustuksesta!
En ole koskaan ollut päiväkirjaihminen, mutta halusin johonkin tallentaa palan omaa elämää. Lapsiperhearkea, vauva-arkea, käsitöitä, kaikkea kivaa ja minulle tärkeää. Halusin myös oppia katsomaan tätä maailmaani uusin silmin ja kuvaamaan siitä niitä parhaita paloja. Siksi.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Monesti kipuilen sen asian kanssa, ettei tämä ole sellainen kuin tahtoisin. Mutta koska tämä on minun elämääni, niin eihän se voi muuta olla!
Voisihan tässä silti jokin punainen lanka olla...
Tämän tunnustuksen ovat jo kaikki ihanat bloggaajat saaneet, joten en jaa sitä nyt eteenpäin.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Onnea sinulle Pipsa♥
VastaaPoistaJa eräs ajauts voisi olla että näytät noita upeita ompelemiasi juttuja enemmän...niitä on ihana ihailla tälläisen ompelutaidottomankin..
kuva mammasta ja pikkuisesta on upean herkkä,
halit
maria
Kiitos Maria.
VastaaPoistaKäsityöt olivat minulla aluksi ajatuksena puneiseksi langaksi, mutta kovin harvakseltaan niitä näyttää valmistuvan. Esittelen toki aina kun jotain esittelemisen arvoista valmistuu.