Ei tuu kesää....joten tehdään se.

Yläkerran ankean vessan seinälle kasvoi puu. Kaikki lehdet eivät ole vielä puhjenneet, mutta pikkuhiljaa.

Kun olin aamun ensitöiksi kantanut puita sisään, sytyttänyt uuniin tulet ja kolannut kymmenen sentin lumikerroksen (!?##) halusin tehdä jotain kevyempää ja mukavampaa.

Pitkään oli mielessä muhinut tuunausideoita ja päätin viimein tarttua niihin, kun tajusin pienimmän kaappia siivotessani, että tyttö on kasvanut ulos lähes kaikista vaatteistaan. Kierrätyskeskukseen matkalla oleva pussi täyttyi ja kaappi tyhjeni. Kaivoin pussista parit liian lyhyeksi jääneet trikoot ja ompelin niihin resorit. Samaisesta pussista pilkisti myös isosiskon haaroista lähes puhki kuluneet legginsit, joden lahkeista sai kuin saikin pienelle pöksyt. Myös isosiskon pieneksi jäänyt paita kapeni ja lyheni sopivaksi. Ja kerta kielon päälle, omasta reikäisestä neuleestani tulikin sitten tuollainen lepattavan leveä resorihihapaita.

Lopputuloksena pienimmän kaappiin sai laittaa viisi uutta vaatetta. Eikä maksanut mitään. Hitsit, kun tuli taas hyvä mieli!

Parempi siivo, parempi mieli.

Sohjokeli ja kumpparit.

pääsiäispuuhaa

Laitettiin esikoisen kanssa ompelukone ja saumuri laulamaan. Pitkään suunnitelmissa ollut kevättakki alkoi viimein valmistua. Tytär hoiti hommat lähes kokonaan itse, mistä tietty äiti on oikein ylpeä. Yhteistyö sujui hienosti, eikä äidin juuri tarvinnut koneen eteen istahtaa.

Nyt tytär näkyykin sitten kaivolta kotiin saakka.

Meillä on uusi perheenjäsen. Kodinhoitaja. Lemmikki. Robliina. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ystävyys muuttuu pikkuhiljaa rakkaudeksi. On se vaan kätevä, vaikka aluksi sitä vähän epäilinkin. Viime viikolla en ottanut "oikeaa" imuria kaapista kuin kerran. Taisi olla tämän talon ennätys. Tosikasteeseen se ei ole vielä päässyt, sillä koirillamme pysyy tällä hetkellä karvat kiinni ja ulkona on vielä täysi talvi. Katsotaan sitten, kun on rapakeli ja karvanlähtöaika, mitä mieltä olen. Nyt kuitenkin tykkään!

Makuuhuone sai uuden ilmeen. Talon pimein huone valostui huomattavasti valkoisella maalilla. Kaiken kruunaa uudistettu sängynpääty, joka sai ylleen Hanna Werningin suunnittelemaa ihanaa tapettia. Nyt passaa nähdä kauniita unia!

Nyt saa maalipensselit olla vähän aikaa rauhassa ja keskityn muihin hommiin. Ja niitähän tunnetusti piisaa...