Sain vihdoin ommelluksi pari viikkoa sitten aloittamani esikoisen tunikan. Eihän tässä hommassa juuri järkeä ole, kun on ahkera apulainen mukana! Sillä aikaa kun ompelin, apulainen mm. tyhjensi lankalaatikon niin, että hän oli ihan sotkussa lankojen kanssa. Ja vaatii hieman selvittelyä, että niistä keristä voi joskus vielä jotain tehdä. Sammutin myös ompelukoneen ehkä noin kaksikymmentä kertaa, kun apulainen halusi syliin ja tunki väkisellä jalkojen väliin ja polkemaan poljinta.
Leikattuna olisi vielä kaksi tunikaa ja parit housut. Ehkä seuraavalla kerralla aloitan homman, kun apulainen on päiväunilla.
Minä paketoin eilen lahjoja. Oli vähän samoja vaikeuksia, mutta onneksi mies tuli kotiin... huh.
VastaaPoistaJoka teippauksen jälkeen syliin. Oli parempi lopettaa kokonaan.
Ilse, tätä tämä nyt on! Mutta sinnikkäästi pitää yrittää aina välillä jotain tehdä. Ja kummasti se pieni hetki sylissä riittää... hetkeksi.
VastaaPoista