lauantai 17. heinäkuuta 2010

päästä varpaisiin




Tein pienelle ennen hänen syntymäänsä katosta riippuvan kehdon. Se on ollut tosi hyvä ja tarpeellinen. Siinä on nukuttu kaikki sisällä nukutut päiväunet. Olohuoneessa, kaiken hälyn keskellä on ollut hyvä nukkua.

Vastasyntyneenä hän oli vain pieni mytty keskellä kehtoa. Nyt hän täyttää sen kokonaan. Olisi varmaan aika luopua. En millään raaskisi, mutta kohta hän tulee siitä yli laidan.

Kehtoon liittyy ihania muistoja. Ehkä laitan sen varastoon odottamaan lapsenlapsia.

6 kommenttia:

  1. Minä tavoitan tunteen, kun muistan miten vauvankoppa tuli täyteen ja piti siirtää vauva nukkumaan sänkyyn. Iloista ja samalla haikeaa.

    VastaaPoista
  2. Tuollainen keinusänky pitäisi olla meidan Nyytilläkin!Kädet kovilla "vispaamme"pientä joka vatsanväänteistä kärsii..koliikkia sanoi kuulemma neuvolan viisas lääkäri.Todella kauniit kuvat sinulla taas Pipsa!

    VastaaPoista
  3. On se kyllä nätti ollutkin - ja oma tekemä on aina oma tekemä! <3

    Ajatella, nyt se minivauva :) jo täyttää kopan!

    VastaaPoista
  4. Rva Pioni, haikeaa on...

    Maria, voi teidän pientä. Voimia hyssyttelyyn! Suosittelen tuollaista kehtoa, siinä voi antaa vauhtia (joskus jopa vähän liikaa!). Juuri huomasin lehdestä, että esim. Kultapieni -niminen kauppa myy samantyyppistä.

    Ilse, niin se minivauvakin kasvaa. Vaikka äiti kuinka yrittäisi jarrutella.

    VastaaPoista
  5. Oi, miten ihana koppa! Säästä vaan se tuleviin päiviin; on arvokas muisto lapselle. Sille löytyy varmasti arvoistaan käyttöäkin. :)
    Itsekin haaveilen saavani tänne huonekaluksi sen kehdon, joka on tuudittanut omaa äitiäni, ja sen jälkeen monia monia lapsosia, aikoinaan minuakin.
    Kehto ja keinutuoli; miten monipuolisia ja käteviä ne kumpikin ovatkaan - rauhoittavia huonekaluja! Oma muistikuvani on, että mummi kutoi sukkaa keinutuolissa istuen ja välillä keinutteli jalallaan pienokaisen kehtoa. Noinkohan minäkin joskus? :)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa Ruiskaunokki ja kiitos kauniista kommentista! Ihania muistoja sinulla.

    Keinutuolin möin pois keskimmäisen tyttären vauva-ajan jälkeen. Nyt olen sitä vähän kaipaillut, mutta ei se olisi meille mahtunut.

    VastaaPoista