Edellisen postauksen tehtailu päättyi ja esikoinen vietti lauantaipäivän kirppiskauppiaana. Myytävänä oli itse tehtyä ja vanhaa. Tavoite tuli koleasta säästä huolimatta täytetyksi ja ratsastustuntirahat polttelevat taskussa. Itse tienattuna rahan käyttäminen tuntuu varmasti ansaitulta.
Mitä tekee äiti, kun tytär on tienaamassa? Kiertää tietysti kirpparia ja tuhlaa. Tai oikeastaan säästää. Nytkin löytyi uudenveroinen ulkoilupuku vain murto-osalla kaupan hinnoista. Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun maltoin odottaa ja etsiä, enkä ostanut kaupasta satasen pukua. (Eikä ois kyllä ollut varaakaan.) Hykertelen koko viikonlopun tyytyväisenä hyvästä löydöstä. Edellisen viikonlopun hykertely olikin jo hiipumaan päin, sillä yhtä hyviä löytöjä tein silloinkin. Ihana kevyesti topattu takki ja käyttämättömät farkut, yhteensä 14 euroa. Ei paha.
Lauantaina ruokakaupan kassa ihasteli kenkiäni ja kysyi, mistä noita saa. Vastasin, etten kyllä tiedä, sillä olen nämä kirpparilta neljällä eurolla ostanut. Häntä harmitti kovasti, mutta totesi, että kirpparilta tekee tosi hyviä löytöjä. Siinä ostoksia kassiin pakatessani mietin ylläni olevia vaatteita ja hups, alusvaatteita lukuunottamatta kaikki oli kirppiskamaa! Käsilaukkua myöten. Meinasin jo aukaista suuni ja julistaa asian kassalle, mutta enpä sitten viitsinytkään. Tiedän, että kaikki ei tätä ymmärrä, mutta minusta ei mitään järkeä ostaa kalliilla kaupasta, kun saman voi löytää halvalla kirpparilta. Siitä tulee myös hirmuisen hyvä mieli, kun kierrättää ja säästää. Ja muistaa olla kriittinen ja ostaa vain tarpeeseen ja hyvälaatuista. Suosittelen!
