* * *

minusta

Kiitos Ilse palkinnosta! Nyt pitäisi tunnustaa seitsemän asiaa itsestäni. Olen tainnut joskus aiemminkin tunnustaa, mutta yritän keksiä uusia paljastuksia.

1. Pukeudun aina mukaviin, joustaviin vaatteisiin. Minulla on joka päivä pitkähihainen trikoopusero ja sen päällä neule, tunika tai jotain muuta. Siis aina, paitsi kesähelteellä, jolloin pusero on lyhythihainen. En omista yhtään paitapuseroa.

2. Me ostettiin talo hyvin pikaisella päätöksellä. Huomasin illalla netissä myyntiin tulleen talon, josta mies soitti samantien välittäjälle. Seuraavana päivänä oli ensimmäinen tapaaminen välittäjän kanssa ja parin päivän päästä kaupat oli tehty. Ja neljän kuukauden kuluttua talo pystyssä. Pikaisia päätöksiä on tehty toki muitakin, joten taitaa kuulua luonteeseen.

3. Tykkäisin niin, että koti olisi siisti ja kaikki kaapit myös. Mutta meillä on aina sotkuista ja tavarat hukassa. Ja näkisittepä kaappini! Huoh! En vaan osaa laittaa ja pitää kaikkea järjestyksessä. Valitettavasti se piirre on vielä periytyvää.

4. Minä olen aina ensimmäinen, jonka jäätelö on syöty.

5. En muista koskaan olleeni myöhässä. Onneksi mies on samanlainen. Kun meitä oli vähempi, jouduttiin monesti tekemään vauhtilenkki ettei oltaisi etuajassa kylässä. Tällä kokoonpanolla ollaan juuri ajoissa.

6. Olen aika suurpiirteinen. Sen huomaa ainakin käsitöistä. En voisi kuvitellakaan tekeväni jotain pikkutarkkaa piperrystä joka vaatii mahdottomasti aikaa ja keskittymistä. Onneksi tykkään yksinkertaisesta. Tai ehkä juuri siksi tykkäänkin. Ei se ole niin justiinsa! Ohikulkijat huomaavat sen pihastamme. On siellä yksi omenapuu, mutta eipä juuri muuta.

7. Minulla ei ole työpaikkaa. Juuri nyt se ei haittaa, vaan nautin kun saan olla kotona.

Nyt pitää kiiruhtaa ulvovan lauman luokse, joten tunnustuksen jakaminen eteenpäin saa nyt jäädä.

tämä on nyt tätä

Elämäni on nyt täynnä koiranpentuja. Ne tarvitsevat ruokaa viisi kertaa päivässä. Niiden pissoja ja kakkoja saa siivota jatkuvasti. Ne haluavat päivä päivältä seurustella enemmän, eivätkä ne tahdo olla enää omassa huoneessa, vaan siellä missä kaikki muutkin.

Mikä parasta, kaikki haluavat nähdä pennut, joten meillä käy paljon vieraita. Ei ole yksinäistä eikä tekemisen puutetta.

Mutta postausten aiheet menevät yksitoikkoisiksi. Sorry, mutta tämä on nyt vielä pari viikkoa tätä.

ikuiset ystävät

Heistä taitaa tulla hyvät kaverit. Toivotaan ainakin.

Ps. kuka keksisi mustalle tyttökoiralle hyvän nimen?

iso tyttö

Meidän pienin, iso tyttö jo, imaisi eilen illalla viimeisen kerran rintaa. Se loppui nyt, päätti äiti haikeana ja melkein itku kurkussa. Eikä ole kertaakaan ollut vailla, joten taisi olla juuri oikea aika lopettaa. Katsotaan, kuinka illalla uni tulee ilman.

Nokkamukista iso tyttö juo ihan itse teatraaliseen tapaan liikkeitä liioitellen. Mutta juo kumminkin. Maitokin jo kelpaa.

Pari päivää hän on viihdyttänyt itseään kävelemällä kengät jalassa sisällä. Ehkä kohta koitetaan ulkona.

yleisön pyynnöstä

Saanko esitellä: Tuisku, Lumi, Kirppu, Tähti ja Ruska. Ikää tasan 1 kuukausi.
Pusu ennen painia. Lumi ja Ruska
"pssst, aukaise lukko, niin pääsen sun kanssa leikkimään", tahtoo Ruska. Vuoroa odottaa Tähti.

äiti kävi kampaajalla

Tyttöjen kampaamoon tahtoisin joka päivä. Se on vain valitettavan harvoin auki. Se toinen, oikea, on kyllä auki, mutta sinne en viitsisi millään mennä. Nyt sain käydyksi sielläkin. Seuraavalla kerralla laitetaankin sitten kesäkampaus kuntoon.

Melooni

Joulun aikaan meille muutti piiiitkä pätkä Marimekon Melooni -kangasta. Sain viimein päätetyksi, mitä siitä tekisin ja nyt on esikoisella uusi päiväpeite ja vaatekomeronedusverho. Mustavalkoiset meloonit sopivat hyvin huoneen lila-harmaaseen väritykseen ja tuovat kontrastia vanhoille huonekaluille. (Ainakin näin niinkuin minun silmissä.)

Suurkiitokset kankaasta K:lle!

ketjureaktio

Niinpä se tahtoo olla, että kun yhtä asiaa ryhtyy tekemään niin pitää sitten tehdä myös kymmenen muuta. Meillä koko yläkerta on hyrskyn myrskyn. Tietokone muutti ekaluokkalaisen huoneeseen pentujen reviiriltä. Ja kun juuri siinä huoneessa on ollut ne Barbiet ja Bratzit ja Petsit pienine tilpehööreineen, piti niille keksiä uusi paikka, jotta pienin voi leikkiä huoneessa kun äiskä surffaa netissä!

Muutenkin tuosta huoneesta ollaan tekemässä pienimmän omaa, joten samapa järkätä vähän nyt. Pienet rojut muuttivat uusiin säilytyslaatikoihin ja isot legot pääsivät pienimmän leikkeihin.

Niin ja pitäisi tyhjentää vaatekaappi pienimmän vaatteille, mutta ensin pitäisi tyhjentää rojut pois siitä toisesta. Kirppisvaatteiden läjä sen kun kasvaa.

Ekaluokkalaisen nykyinen pöytä on jäämässä pienimmälle, joten ekaluokkalaiselle pitäisi maalata se vanha klaffipiironkipöytä, joka on muutaman vuoden odottanut käsittelyä.

Parit katotkin odottavat maalia... Tuleekohan tästä koskaan valmista.

sylitellen

Mietittiin illalla, voiko koiranpentua sylitellä liikaa? Jos voi, niin meillä on vaarassa käydä niin. Jokainen vuorollaan saa syliä, vaikkakin joukosta erottuu jo ne, jotka siitä eniten tykkäävät.

Näistä ainakin pitäisin tulla sosiaalisia yksilöitä, jos se yhtään on ihmiskontakteista kiinni. Itselle on terapeuttista seurata niiden touhuja ja sylitellä ja nuuhkia pennun tuoksua. Tiedäthän, miltä koiranpentu tuoksuu?

Eikä näistä pitäisi arkojakaan tulla, niin paljon ne kuulevat ja näkevät arkista lapsiperheen elämää, jossa välillä desibelit kohoaa ja vauhtia piisaa.

Toivotaan, että osaamme kasvattaa kunnon koirakansalaisia.

kolmen viikon sunnuntai

Huokaisen. Viimeiset kolme viikkoa on tuntunut ihan sunnuntailta. Joka päivä. Loma oli tapahtumarikas ja mukava. Kiitos kaikille kyläilijöille! Tuli kerrankin oltua kotona koko loma. Hädin tuskin kaupassa piipahdin.

Nyt tuntuu ihanalta, kun arki pyörähti käyntiin ja elämään tulee taas jokin rytmi. Kelloonkin on välillä vilkaistava. Arki alkoi kunnon lumipyryllä, joten heti ensimmäinen lähtö piti tehdä hiki hatussa.

Valoa ja kevättä kohti ollaan menossa!

syömään!

Ensimmäiset ruokamaistiaiset kiinteää on maisteltu. Hyvin tuntui maistuvan ja sotkevan. Joukosta erottuu ahmatit ja oman vuoron odottajat. (Etelään tiedoksi, että Ruskalle ruoka maistuu!)

Olen ottanut pentujen painia videolle ja tahtoisin sitä teille näyttää. Mutta kun en osaa. Eikä kuvatkaan onnistu. Grrrrr!

mikälie päivä

Olen ihan sekaisin näissä päivissä. Tänään on ollut ihan sunnuntaiolo. Mutta sehän taitaakin olla perjantai. Siis arkipäivä! Maanantaina palataan taas arkeen, joten eiköhän sitten pysy paremmin päivien perässä.

Kävin jo toistamiseen tällä viikolla ystävän luona ostoksilla! Kierrätys se on joka kannattaa. Tämän ystävän kaapeista löytyi tyttöjen kirjahyllyyn klassikoita sekä pienelle kunnnon talvikengät ja vaippavarustusta. Kiitos taas. Eipä tarvinnut taaskaan lähteä kauppaan. (En siis ole yhtään shoppailijatyyppiä!)

* * *

lämmintä

Muistatteko, kun lomareissulle lähtiessäni varasin käsityön mukaan? Reissussa pääsin hommassa vähän alulle, mutta sen jälkeen se eteni hyvin hitaasti. Liian monta lankakerää ja apulaista! Värit alkoivat kyllästyttää ja koko epäilyttää, mutta sinnillä tein sen viimein loppuun. No, mahtuu vielä päälle ja onneksi malli on vähän tyttömäinen.

Itsekin sain villatakkivarastooni huiman täydennyksen. Kätevää käydä vaateostoksilla ystävän luona! Kiitos!

Ensimmäiset naulat on uusituille seinille isketty. Ryijy vaihtoi paikkaa lähemmäksi Kirsikkapuuta. Sopivat kavereiksi toisilleen.

Olen huomannut, että koiranpennun valokuvaaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin pikkulapsen. Varsinkin tällä valolla ja mustaa pentua! Ei onnistu, ei. Ainakaan näillä taidoilla. Harmittaa yhtä paljon kuin vuosi sitten, kun yritin kuvata joulunlasta siinä ikinä onnistumatta.

Pentulaatikossa on otettu ensimmäiset painierät. Ja reviiri on levinnyt koko huoneeseen, joka on saanut sanomalehtivuorauksen ja portin ovelle.

kartanolle

Siivottiin joulu ja joulukuusi kartanolle. Alkoi jo ahdistaa koko variseva kuusi. Nyt on taas tilaa hengittää.

Joulukuu oli hektinen ja mieleenpainuva. Koiranpennut pitivät meidät kotona, joten meillä on käynyt paljon vieraita. (Pikaisen laskutoimituksen jälkeen sain noin 30 henkeä.) Koiran odotus, synnytys ja pennuista huolehtiminen on ollut ympärivuorokautista seuraamista, huolta ja iloa, stressiä, paljon harmaita hiuksia, naurua ja itkuakin. Mutta päälimmäisenä on kuitenkin ilo uudesta elämästä ja suloisista tuhisijoista.

Nyt lähdetään "puhtaalta pöydältä" hitaampaan tammikuuhun. Se lienee toiveajattelua, kun pennut alkavat liikkua entistä enemmän. Mutta yritän kuitenkin hidastaa, kaikesta muusta.

sukat makkaralla

Aloitettiin uusi vuosi ihastelemalla pentujen makkaralla olevia sukkia ja juhlimalla vielä kerran yksivuotiasta. Kakku oli ihanaa (kiitos vaan Ilse), eikä kestänyt kauan kun se oli syöty viiteentoista suuhun. Pennut ovat saaneet sylihoitoa ja niillä näyttäisi nyt olevan kaikki hyvin.

Mennyt vuosi on ollut meillä iltatähden vuosi. Hän on täyttänyt koko perheen ja varsinkin minun elämäni täysin. Olen nauttinut valtavasti kotona olemisesta ja kasvun ihmeestä. Vuosi on mennyt mahdottoman nopeasti, liiankin nopeasti. Onneksi saan edelleen jatkaa kotiäidin roolissa tänäkin vuonna.

Tein yhden uudenvuodenlupauksen. Tärkeän sellaisen.