Eilinen eläinlääkärikäynti laittoi elämämme sekaisin. Koiramme saa pentuja! Eikä meillä ollut siitä aavistustakaan. Eikä liioin isästä.
Melkein 30 vuotta olen elänyt narttukoiran kanssa, ja nyt se vahinko sitten tapahtui. Yritämme sopeutua ajatukseen, että kohta täällä vilistää nelijalkaisten lauma. Joululomasuunnitelmatkin menivät uusiksi.
Hän seisoi ensimmäistä kertaa pitkän aikaa ihan itse. Hän myös otti ensimmäiset pari-kolme askelta ilman tukea. Ja illalla ennen nukkumaan menoa hän lähti kävelemään taaperokärryn kanssa ympäri taloa.
On ollut vetämättömiä päiviä. Osittain johtuen huonosti nukutuista öistä. Ja varmasti osittain siitä, että olen yrittänyt vähentää kahvin juontia. Vatsani ei pidä siitä, mutta kun olen aina sitä juonut, niin lopettamisesta seuraa vieroitusoireita, väsymystä ja päänsärkyä. Olen tällä hetkellä Yksi kuppi päivässä -linjalla.
Muutama kauluri on syntynyt sohvalla löhöillessä. Ne taitavat päätyä joulupaketteihin. Korttisuunnitelmiakin on jo tyttöjen kanssa vähän tehty.
Paikallisessa kangaskaupassa oli kaikki puoleen hintaan, joten pitihän siellä käydä. Sain uudet sohvatyynyt ja vähän muutakin.
Osaisiko muuten kukaan sanoa, mistä saisi kunnon villaisia aikuisten neulepuseroita? Sekä miesten että naisten pusero täytyisi löytää. Mutta mistä niitä saa?
Pienin nuhanenä tyhjensi äidin lankalaatikkoa ja äiti ompeli. Kun teen ompeluhommia, kaikki paikat ovat sotkussa. Nyt ne ovat sitten tuplasotkussa. Ei se mitään. Siivotaan sitten huomenna. Tai ennen seuraavaa projektia.
Ajattelin pyytää viikonloppuvieraita ennen joulua. Mutta hupsis, eihän niitä viikonloppuja enää kovin montaa olekaan ja jokaiselle on jo jotain ohjelmaa!
Kortit pitäisi tehdä ja lahjojakin pohtia. Tykkään joulusta ja joulutunnelmasta. Kynttilöistä ja joulumusiikista. Mutta ahdistun lahjavuoresta, joka meillekin joka joulu tulee. En tahtoisi yhtään lisää leluja ja krääsää tähän taloon. Toivottavasti lasten paketit ovat täynnä hyötylahjoja (toivoo äiti, ei ehkä lapset).
Sen verran olen joulua ajatellut, että ompelin tyttärelle joulumekon. Kinastelevat nyt, kumpi saa käyttää, sillä sopii molemmille. Kankaana on tietysti vanha verho. Tämä oli oikeastaan harjoitusversio tilaustyöstä, josta tulee melkein tällainen, mutta ei aivan kuitenkaan.
Olen tässä pohtinut, onko muistini valikoiva. Vai onko aika kullannut muistot. Vai onko asia todella niin, että tässä pikkuneidissä on virtaa ja vauhtia enemmän kuin isoissa siskoissa aikanaan. En nimittäin muista, että isosiskot olisivat koskaan tyhjentäneet kaappeja ja laatikoita ja vetäneet kaiken käteen ulottuvan lattialle. Eikä heiltä koskaan nostettu mitään tavaroita korkealle, kun ei ollut tarvetta.
Nyt on tarvetta! Pienet kädet kurkottavat joka paikkaan. Kun kiellät, kuuluu vastaukseksi murinaa ja homma jatkuu. Kaiken tämän kuvissa näkyvän siivouksen hän on ehtinyt tämän aamun aikana tehdä. Eilen illalla viimeiseksi hän kaatoi puurojauheet lattialle.
Ehtiihän toki seitsemässä vuodessa unohtaakin, mutta silti tämä neiti taitaakin olla ihan erisorttinen pakkaus!
ps. Koska kuljen koko ajan hänen perässään, en ehdi enää näköjään postailemaankaan joka päivä. Koettakaa ymmärtää.
Eilinen kirpparireissu oli onnistunut. Löysin ihanan lautasen kahdella eurolla. Jos olisi ollut Arabiaa, olisi ollut vähintään 20 euroa! Ruotsalaista saa halvalla ja minusta niiden kuviot ovat vielä kauniimpia kuin Arabialla. Siksipä kaappini ovat täynnä Röstrandia ja Upsala-Ekebytä. Tämä pääsee kattopalkkiin muutaman muun aarteen rinnalle.
Niin, ja löysin myös itselleni talvitakin viidellä eurolla. Voinpahan sitten hyvillä mielin laittaa sen edellisen parin euron takin kiertoon.
Pienin sai pieneltä vieraalta tuliaisiksi ihanan värikkäät ja pehmeät pallot.
Minä löysin omani kaapin perukoilta. Matonkudekerät ovat minusta kauniita. Nämä ovat mummolan ullakolta. Mistäköhän ne on leikattu? Onkohan siinä papan aluspaitoja. Punaruudullinen on ehkä ollut esiliina tai tyynynpäällinen, koska siitä löytyy kirjailuakin. Virkkaan niistä jotain. En tiedä vielä mitä.
Pitäähän joka tytöllä olla se parempi takki. Se, joka laitetaan päälle kauppaan ja kyläilemaan. Ompelin pienelle takin periaatteella mitä kaapista löytyy.
Kaavat: Suuri Käsityölehti 9/2002 Kangas: Marimekon Bonbon -kankaan palanen Vuori: Anopin antama teddykangas Napit: Anopin jemmasta vuodelta yksi ja kaksi
Jatketaan marraskuuta väriteemalla. Kaikki varmaan jo tietävätkin, että tykkään vihreästä. Eniten keväisen raikkaasta vaalean vihreästä.
Nyt kuitenkin tahtoisin katsoa ikkunasta valkoista enkä vihreää. Vuosi sitten täällä oli ollut jo kuukauden täysi talvi. Nyt lumet ovat taas sulaneet ja on niin mahdottoman pimeää. Tänään sentään aurinko paistaa.
Kestettyäni jälleen yhden hammaslääkärireissun palkitsin itseni kirpparikäynnillä. Mukaan lähtivät helmet. Vihreät tietenkin.
