





Ei ole meillä onnistunut, siis tämä siisteyskasvatus. Enkä puhu nyt vessa-asioista, ne sentään onnistuvat meidän neideiltä. Vaan nyt tarkoitan yleistä omista tavaroista, vaatteista ja huoneista huolehtimista. Eikö vain teistäkin jokainen kuvittele, että seitsemän ja liki kymmenen vuotiaat tyttölapset pitäisivät huoneet kauniina ja tavarat hyvässä järjestyksessä? Mutta näin ei ole, ainakaan meillä. Vaatteet ja tavarat jäävät niille sijoilleen, mihin ne sattuvat tipahtamaan, kun käsistä laskee. Ja huone on lähinnä rojuvarasto, jossa ei pahimpina aikoina pääse kunnolla kävelemään. Siellä käydäänkin ehkä juuri sen vuoksi vain nukkumassa.
Tähän asiaan liittyy myös minua suuresti ahdistava asia, nimittäin se, etteivät lapset (ainakaan meidän) osaa arvostaa omistamiaan tavaroita. Jos joku tietty lelu olisi erittäin tärkeä, niin kyllähän siitä pitäisi hyvää huolta ja laittaisi sen hyvään talteen, eikö vaan? Tavaraa tulee aina vaan lisää ja yksi kiinnostaa hetken, toinen toisen. Vaikkakin väitän, että monella muulla lapsella tavaran määrä on vielä suurempi kuin meillä, niin silti niitä on tässä talossa aivan liikaa.
Missä on mennyt kasvatus pieleen? Hyviä neuvoja otetaan vastaan.
ps. Tiedän, että kuvia on yhteen postaukseen vähän liikaa, mutta kun kerrankin oli hyvä siivo. Sain nimittäin tytöt vihdoin ja viimein eilen innostumaan omien huoneiden siivoamisesta. Ja minulla oli myös niitä Ennen-kuvia, mutta niihin iski sensuuri.